Semantiikka ja semiotiikka

SEMANTIIKKA
eli merkitysoppi tarkoittaa viestiin itseensä liittyviä merkityksiä, kun taas pragmatiikka tutkii tilanteen ja kontekstin vaikutusta viestin merkitykseen. Käsitteiden välinen ero on häilyvä, ja joissain yhteyksissä pragmatiikka lasketaankin semantiikan alakäsitteeksi.

Semantiikka siis painottuu enemmän kielellisten merkityksien miettimiseen, kun taas pragmatiikka miettii ympäristön merkitystä viestiin.

Sanat eivät tarkoita kaikille samaa. 

Sen sijaan opimme liittämään sanoihin ja muihin käyttämiimme symboleihin valtavan määrän informaatiota elämämme varrella. Tätä lisäinformaatiota nimitetään konnotaatioiksi. Jokainen sana tuo mieleen valtavan määrän lisätietoa riippuen elämänkokemuksestasi ja siitä tilanteesta, jossa sanaa käytetään. Tästä syystä ei ole ihmeellistä, että monesti päädymme myös tilanteeseen, jossa keskustelukumppani ei vain ota ymmärtääkseen, mitä yritämme sanoa.

Semantiikkaa

SEMIOTIIKKA

tarkoittaa tiedettä joka tutkii merkkejä, niiden elämää ja käyttöä. 

Kaikkein ilmeisimpiä meitä ympäröiviä merkkejä ovat kielen sanat, musiikin sävelet, visuaaliset viestit, mainokset, logot, liikennemerkit, ym.

Semiotiikka on filosofinen suuntaus joka tutkii erilaisten merkkien ja sanojen semantiikkaa eli merkkien merkitystä ja yhdistelysääntöjä ja tilannekohtaista merkitystä. Semiotiikkaan liittyy vahvasti syntaksi ja pragmatiikka eli juurikin nämä edellä mainitut asiat.

Semiotiikka jaetaan usein neljään eri pääsuuntaukseen. Empiirinen, filosofinen, lingvistinen ja kulttuurisemiotiikka ovat päämuodot. Lisäksi biosemiotiikka on se joka tutkii erilaisia semioottisia prosesseja ja organismien elämää suhteessa niiden ympäristöön.

Kun semiotiikka tutkii sitä että miten sanat ja käsitteet ovat ajatuksina intentionaalisia eli ne kykenevät viittaamaan itsensä ulkopuolelle. Tutkiminen keskittyy lähinnä siihen mikä on kielen teoreettinen ja geneettinen selitys ja miten tämän tutkimisen avulla saadaan selko tähän kaikkeen.

Pragmatiikka - ympäristö

Semantiikka - sana